Konsultti on kirosana?
Reilu puoli vuotta on tullut Porkkanoiden riveissä täyteen. Miten nopeasti aika onkaan mennyt, kun on ollut kivaa ja mahtava sekä kannustava porukka ympärillä! Siitä taas tulee kohta vuosi, kun sain kollegaltani Enniltä nykymaailmassa niin hyvin tutun inmailin Linkedinistä. Välillä on hauska palata niihin viesteihin, joita Ennin kanssa silloin vaihdettiin. Ensimmäinen lause Ennille oli ”Ajatuksissani ei ole ollut työpaikan vaihto tai uusien mahdollisuuksien kartoittaminen.”, mutta toki halusin jutella, koska Porkkanoiden hyvä pössis rekrymaailmassa oli omaankin silmään pistänyt.
Alun omien nihkeilyjeni jälkeen prosessiin kyytiin hyppääminen vaati joululoman ja etäisyyden kaikesta Lapin taivaan alla. Tai tarkemminkin yhden yön, jolloin kaikki ärsytti ja tuntui että seinät kaatuvat päälle sen hetkisestä elämästäni. Seuraavana aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen homma yhtäkkiä kirkastui. Kyllä, olen oikeastaan kiinnostunut mahdollisuuksista Porkkanoilla. Siitä se pyörä sitten lähti pyörimään. Vihreän valon näyttäminen johti toiseen keskusteluun ja vielä kolmanteen ja lopulta istuin Empun ja Kaisan kanssa villasukat jalassa höpöttelemässä rekrytoinneista ja niiden kiemuroista. Tuntui siinä kohtaa, kuin olisin kotiin tullut.
Jännitys kasvoi kamalaksi, kun tajusin olevani hyppäämässä konsulttimaailmaan kaikkien tavoittelemasta in-housesta. Konsulttimaailma on vaikuttanut itselle aina vähän kylmältä ja kolkolta puolelta rekrytoinneissa. Menin opiskeluiden loppusuoralla suoraan in-house-maailmaan. Kovin tavoitteelliseen sellaiseen, jossa oli tietyllä tavalla hieman konsulttimainen tyyli auttaa managereita rekrytoinneissa. Siltikin se oli omaan taloon rekrytoimista. Tähän tekemiseen verrattuna kokemus konsulttimaailmasta oli oikeastaan asiakkaan puolelta. Managerina toimiessani sain paljon soittoja, joissa haluttiin esitellä omaa toimintaa. Esittelyissä korostettiin paljon tehokkaita prosesseja, onnistumisprosentteja sekä kandipooleja. Tuntui vähän, että ihmiset jäivät prosessien jalkoihin.
Porkkanoiden kanssa keskustellessa edellä mainittu ei kuitenkaan kuulostanut heidän toiminnaltaan. Heidän puheissaan korostettiin läheistä yhteistyötä asiakkaiden kanssa, vapautta tehdä työtä ajasta ja paikasta riippumatta sekä ei niin tiukkoja prosesseja. Oli vapauttava tunne ajatella, että saisin itse täyttää kalenteriani ja vastata tekemisistäni. Viimeisen vuoden oli tuntunut siltä, että kaikki muut täyttivät kalenteriani puolestani. Istuin tärkeissä ja vähemmän tärkeissä Teams-palavereissa 8–10 tuntia päivässä samaan aikaan, kun sähköposti huutaa ja to do-lista vain kasvaa kasvamistaan. Niinpä päätin ottaa hypyn tuntemattomaan ja katsoa millaista elämä aidan toisella puolella on. Ja se kannatti kaikin tavoin!
Asiat, jotka Porkkanoiden kanssa keskustellessa korostuivat, olivat vain jäävuoren huippu siitä, mitä kaikkea konsulttimaailma voi olla parhaimmillaan. Olen oppinut, että on konsulttiyrityksiä ja KONSULTTIYRITYKSIÄ. Nyt tuntuu siltä, että olen päässyt yhdistämään in-house- sekä konsulttimaailman parhaat puolet. Asiakkaiden kanssa tekeminen on todella läheistä yhteistyötä, haastatteluissakin tulee aina puhuttua vahingossa meistä, vaikka olen edustamassa asiakasta. Prosessien jalkoihin eivät jää asiakkaat, kandit tai me itse. Meidän prosessi lyhykäisyydessään on, että ongelma ratkaistaan tavalla tai toisella, ihmisiä kunnioittaen. On tuntunut hienolta saada palautetta niin kandeilta kuin asiakkailtakin siitä, kuinka ihmisläheisesti tehdään tätä hommaa ja kuinka kiva meidän kanssamme on tehdä yhteistyötä. Jopa niiltä kandeilta, jotka eivät tule tehtäviin valituiksi. Lisäksi omat työpäivät ovat lyhentyneet valtavasti ja oma hyvinvointi on puhjennut kukkaan. Voin käydä tiistaisin keskellä päivää joogassa, koska saan suunnitella työpäiväni niin. Voin lopettaa työt, kun saan kaikki hommat valmiiksi siltä päivältä, vaikka ei olekaan vielä 8 tuntia mittarissa täynnä. Toki välillä on edelleen päiviä, jotka venyvät iltaan. Sekin on ihan normaalia, mutta se, että saan heti seuraavana päivänä ottaa ne tunnit itselleni takaisin, ei ole.
Kirjoittanut: Tina Ahteensivu
Julkaistu 01.11.2022